Kuulun niihin ihmisiin joille on sanottu päihteiden käytön
olevan omaa syytäni. On kysytty miksi en vain lopettanut juomista. Kannan sisäistä
ja ulkoista leimaa. Kadun, häpeän ja koen syyllisyyttä. Armoton syöksykierre on
kuitenkin katkaistu ja pohjaa kosketettu. Olen päihderiippuvainen. Tällä
hetkellä vieroittautunut. Kutsun itseäni päihdetoipujaksi viimeiseen
hengenvetoon saakka. Riippuvuus elää sisälläni. Se elää jopa solutasolla odottaen retkahdusta ja mieleni pyrkii saattamaan erinäisiin ansoihin vaikeissa elämäntilanteissa.
En ole leipomassa tässä blogissa itsestäni sankarillista
raittiustaistelijatarta. Haluan lisätä ymmärrystä additiota kohtaan. Toimin vapaaehtoisena A-killassa. Haaveilen, että saan joskus työkseni auttaa riippuvuuden
eri vaiheissa olevia ihmisiä. Pyrin puhumaan niiden ihmisten äänellä jotka
sairastuivat riippuvuuteen. Päihdemaailma elää vahvana. Addiktoituneet
koittavat rimpuilla kemikaalien myrskynsilmässä huutaen apua. On toipuneita ja
on akuutissa riippuvuudessa eläviä. Läheisiä sairastuu läheisriippuvuuteen.
Pahimmassa tapauksessa riippuvuus vie ennenaikaisesti hautaan. Parhaimmillaan
ihmisestä tulee päihdetoipuja ja ote elämään palaa.
He joille riippuvuuden sairauskäsite on vieras saattavat
tuntea vihaa ja inhoa kaltaisiamme ihmisiä kohtaan. Riippuvainen on huonoimpina
aikoina vaativa aiheuttaen läheisilleen murheita. Niin olin itsekin. Tuomitsemalla on harvemmin päästy suotuisaan lopputulokseen. Blogin
tarkoitus on venyttää ajatusmaailmaa ja laajentaa ymmärrystä sairautta kohtaan.
